Partying around the world

Where are the best parties in the world?

I'm surely biased (coming from Finland) when I say this, but I do think there are quite many great places to party in Finland. I don't think it's that much of a question of place or time but more of the mentality of the local people...or the tourists in leisure locations. Actually I think one must categorize partying places to "normal" cities or towns (category 1) and to leisure locations like skiing resorts and certain cities that have grown around travel industry (category 2).

Category 1
In Europe outside Finland I've at least partied in Paris, London, Amsterdam, Cannes, Nice, Monaco, Barcelona, Larnaka, Reykjavik, Stockholm and Vadso :). In Finland I've partied in all the major cities except Turku and in quite a many smaller places. Of all these places I think French Riviera sucks the most. There have been some great private company parties but the night life otherwise sucks if you are not there during the tourist season. And you can't get a taxi so you have to walk if you want to change to another bar or club. The two best places of these European cities for partying from my experience are London and Barcelona. London has the best clubs and a great number of choices. Barcelona is almost as good with those measures but food is way better there. Helsinki and Stockholm are quite ok as well but the people are a bit uptight (sorry).

In US soil I partied in Seattle, San Francisco and many of the Silicon Valley cities. So I still have a great deal of good partying places to test drive like NY City and Chicago. San Francisco is a great place for partying if you choose the right night of the week. The only problem is that it seems like partying is totally forbidden in this city (as well as the rest of the America) on some weekdays like Wednesdays for example. Everything closes so early and all the places are almost empty.

Many times the best parties are in small roadside bars of small towns. The atmosphere is so warm and you actually do get to know new people. The locals of course are happy to see new faces and everyone pretty much knows each other so that naturally affects the atmosphere. If you are surrounded by strangers you have your guard up but with your own people you are more relaxed and can easily tolerate a couple of strangers.

Category 2
Usually all the leisure locations have great parties as people are more relaxed there and not worrying about the next morning. In Finland the best places in this category are Levi and Ruka (IMHO). I haven't partied in too many places of this category abroad, but one place to mention is Las Vegas. I must say both Ruka and Levi beat Las Vegas 100-0...well maybe not quite, but 2-1 anyway. Las Vegas get the lone point for the great amount of options for partying. Levi and Ruka get their points for the more relaxed atmosphere and the friendlier people. I've heard some of the ski resorts in Alps are also good for partying, but my bet is they won't beat Levi and Ruka.

Almost a category of its' own are the big sea cruisers. I don't know if there are any as crazy cruises as the "love boats" cruising between Finland and Sweden. I've only taken this cruise once and it was a great party. But still I think it doesn't quite get to same level as Levi or Ruka.


Now don't get me wrong. Partying is not that important for me, but I thought it's a funny subject to write about :)

Salmon catches, what now?

Once a salmon catches your bait, there are many ways to get it up from the river. Usually fishermen first tire out the fish (how to do this is another story) and then either hook it, net it or lift it by hand. I have also used all of the above mentioned methods.
But I have witnessed two different variants of another type of method to get the salmon up from the water. Both of these styles are rather dynamic.

The first one happened when I was just a kid and my kid brother was obviously even younger...something like 9 I think. We were fishing in Utsjoki river and just about to leave the river empty handed. My brother failed in his attempt to cast the lure and I heard him cursing when the lure hit the water only about 3-4 meters from him splashing the water. But salmon anyhow caught the lure and he shouted "fish!". He realized at once that this wasn't a grayling that he had so far only caught in his short fishing career. Immediately he grabbed the line and threw the spinning rod on the stony bank and started pulling the line in. In a half a dozen pulls the salmon was on the bank as well and then it got loose. Quickly he jumped on it and hit its' head with a stone. I went to see the fish (nice small salmon, "tintti") and then I saw the lure. The hook had straightened and that's why the fish got loose at the bank...luckily not yet in the water. I asked him why he pulled the fish in the way he did and the answer was "I was afraid the line might break". You can't beat that logic :)

The other variant of pulling the salmon to the bank was demonstrated by a friend of mine who hadn't actually fished much before. When a salmon caught his lure he shouted "there's a fish...what should I do?" I told him very knowingly (I was still just a kid) that he should tire it out. Well he didn't know what it meant so he just turned around and ran away from the bank to the bushes holding the spinning rod on his shoulder shouting something like "huuuuu...!". Well the salmon followed nicely. Luckily the line and the hooks held.

Maybe it is actually this simple and we sport fishing enthusiasts just don't realize it and we play around with the fish for nothing? :)

My first salmon

I caught my first salmon when I was 10...I think.
It was a half cloudy late June day. I had already been fishing for couple of hours on my home rapid Mantokoski in Utsjoki river. Then I felt a strong pull on the line and my heart rate must have jumped to 200. I realized right away that this wasn't a grayling or perch (the only fishes I had ever caught before that). I got the fish pretty close to me when the cover of the closed reel got off and the line started running as the fish started swimming away from me. I grabbed the cover and quickly attached it back. I didn't loose the salmon, it was still there.
After a while I was again preparing to "land" the salmon but then the crank of the reel was detached. Unbelievable! Luckily I was able to attach the crank and continue reeling the salmon in.
In the end I dragged the salmon up from the river and knocked it out with a stone. I was soooo happy, the smile definetly was from ear to ear. I immediately packed everything and almost ran back home. I was very proud to show my first salmon to my parents. The fish weight was 1,2 kg. That remained to be my record for many years.

The first time

Ok, I'm not talking about getting laid here, but my very first fly fishing experience.
This happened a few years back. My friend and I visited Pohjois-Suomen Erämessut fair, which is a quite a big fair for fishing, hunting and other outdoor activity stuff, and we both bought fly fishing sets. Those were complete impulse purchases, Vision 3Zone, 9 feet, 5# and reels and lines.
Next day we went to a lake to practice casting. To my surprise casting wasn't all that difficult. A day after that we went to Koitelinkoski in Kiiminkijoki river to try if we could catch something.

Lo and behold, after a while I got a trout! It was my very first time fishing in Kiiminkijoki and my very first time fly fishing anywhere. This guaranteed that I was hooked for fly fishing.

Since then I haven't caught that many trouts from Kiiminkijoki as I usually don't have time to go fishing early on in the summer before summer vacation. During summer vacation (July) I fish in different waters close to Utsjoki where I was raised. After summer vacation usually Kiiminkijoki is so dry and smelly that I don't want to fish there. But anyhow, quite a nice experience for a fly fishing rookie!

Uni

This one comes in Finnish, but you know it's about a dream and I can only dream in Finnish :)

Olin kalastanut jo useamman tunnin ilman tapahtumia ja mietin jo leiriin paluuta. Hiostavat kahluuhousut pois ja evästä nieluun. Ruisleipää kera edellisenä päivänä suolatun tintin siivujen. Hiilloksen hehkussa paistettua makkaraa sinapilla höystettynä. Jälkiruuaksi nokipannukahvit ja dominokeksejä, ehkä loraus konjakkia. Vesi herahti kielelle ja vatsassa nälkä väänsi ikävästi suolia.

Kahlasin pois vedestä lähteäkseni kävelemään leiriin, mutta käännyin kuitenkin vielä katsomaan joelle. Jotenkin hiukan alempana joen mutkan pooli kuitenkin tuntui kutsuvan minua vielä heittämään perhoa. Perhana. Ei auta, taskusta salmiakkipastilli suuhun, joesta vähän vettä palanpainikkeeksi ja vatsantäyteeksi ja suunta päättäväisesti kohti mutkaa. Kävellessä vielä mietin miten kalastaisin paikan. Pitäisikö vaihtaa perho? Joo, mutta minkä laittais? Maailma näyttää siniharmaalta, vesi on aika korkealla. Tällainen keli oli viimekesänä, kun samassa paikassa kävi ennätyslohi ravistamassa perhoa. Mikähän perho se oli? Ah, nyt muistan. Päästyäni joen mutkaan ja vaihdettuani perhon kahlasin veteen, vähän yli puolisäären syvyyteen. Vedin siimaa ulos kelalta antaen siiman valua alavirtaan. Lopulta ampumapää oli kokonaan ulkona ja ajattelin ottaa ensimmäisen lyhyen heiton. Heitto lähti lievästi alavirtaan päin. Perho ja siima valuivat hetkessä alas ja olivat melkein kohtisuoraan alavirtaan, kun aloin vetää lisää siimaa ulos kelalta seuraavaa kunnon heittoa varten.

Vetäisin siimaa ulos kerran, toisen kerran, ja olin juuri tarttumassa taas siimaan vetääkseni sitä edelleen lisää ulos, kun huomasin syrjäsilmällä, että jotain tapahtui vedessä siellä paikkeilla missä minun perho oli. Välähdys ja siima lähti yhtäkkiä painumaan syvemmälle ja löysällä vapaana ollut siimalenkki, jota virta ei ollut vielä ehtinyt vetää kireälle, katosi nopeasti. Samalla vavassa tuntui hitaasti voimistuva veto, jännä painon tunne. Kala! Iso lohi! Nostin vavan pystyyn valmistautuen taisteluun. Sydän ryhtyi nyt hakkaamaan todella nopeaan tahtiin, kun hetkeä aikaisemmin tuntui kuin se olisi pysähtynyt muutamaksi sekunniksi odottamaan, mitä tapahtuu.

Vapa taipui voimakkaasti ja lohi lähti viemään perhoa kohti vastarantaa ja sieltä kaartaen ylöspäin. Nyt tuli kiire ottaa siimaa sisään, kun kala syöksyi ylävirtaan. En millää ehtinyt ottaa siimaa sisään yhtä nopeasti kuin kala lähestyi alavirrasta minua ja siimaan muodostui pieni pussi alavirtaan päin. Tästä vedontunteesta lohi tuntui saavan raivonpuuskan ja juuri minun kohdalla, vain muutaman metrin päässä minusta se hyppäsi ilmaan yrittäen ravistaa perhoa irti. Valtava lohi. En ollut koskaan nähnyt näin isoa lohta edes unissa. Punnitsin kalan mielessäni ainakin 20 kiloiseksi. Yhtäkkiä yhdenkäden kasiluokan perhovapa alkoi tuntua aika köykäiseltä välineeltä. Ja peruke oli vahvuudeltaan vain 0.28! Eihän tästä joesta yleensä saada kuin tinttejä ja jalkoja ja joitakin sattumalohia, alle kympin painoisia. Tunsin miten pohkeeni alkoivat täristä jännityksestä.

Perho tuntui pysyvän hyvin kiinni ravistelusta huolimatta. Lohi jatkoi syöksyään virtaa ylöspäin vetäen itse löysän pois siimasta. Pidin vapaa pystyssä miettien kuumeisesti mitä tehdä. Kuinka pitkälle ylös tämä lohi mahtaa syöksyä? Noin 50 metrin päässä ylhäällä, siinä mistä olin aikaisemmin lähdössä jo leiriin, alkaa voimakas koski, tuskin se siihen lähtee nousemaan. Pitäiskö koettaa kiristää kelan jarrua vai säätelenkö vaan kämmenellä? Pitäiskö lähteä jo perään?

En ehtinyt vastata omiin kysymyksiini, kun kala jo oli nelisenkymmentä metriä yläpuolellani ja päätti vaihtaa suuntaa. Tehden jyrkähkön kaarroksen se lähti nyt syöksymään alaspäin. Taas tuli kiire ottaa siimaa sisään. Nyt lohi jatkoi matkaa ohitseni ilman hyppyjä kiitäen alaspäin kuin torpedo. Vesi roiskui siimasta sen viiltäessä vedenpintaa. Kelasta kuului nyt vain tasainen wzzzz, kun lohi kiskoi siimaa rullalta tasaisen nopeaan tahtiin. Vapa oli aivan luokilla yrittäessäni pidätellä kalan syöksyä ja kämmenen nahka alkoi kuumua uhkaavasti jarrutellessani sillä kelan reunasta sen minkä uskalsin muistaen ohuen perukkeeen. Nyt juoksusiima oli jo kokonaan ulkona ja pohjasiimaakin mennyt useita metrejä eikä kala antanut mitään merkkejä pysähtymisaikesta. Olin seurannut hiljalleen kalaa jo muutamia metrejä alavirtaan, mutta nyt näytti, ettei sitä saa pysähtymään millään joten oli pakko lähteä kalan perään reippaammalla vauhdilla.

Seurasin lohta alavirtaan pitäen sitä koko ajan niin tiukalla kuin uskalsin. Siima kuitenkin väheni rullalla koko ajan uhkaavasti. Ja samalla alla oleva köngäs läheni lähestymistään. Lohi olisi pakko saada pysähtymään ennen sitä, sillä muuten se varmasti menisi menojaan. Silloin muistin lukeneeni jostain, että joksus lohen voi saada pysähtymään, kun päästää siiman aivan löysäksi. Ajatus tuntui hullulta, ja epäröin tehdä sitä. Lopulta pohjasiima alkoi olla loppumaisillaan ja könkääseenkään ei ollut enää matkaa kuin muutamia voimakkaita pyrstön potkuja. Nyt oli pakko tehdä jotain. Otin muutaman nopean harppauksen alavirtaan laskien samalla vavan alas ja kiskaisten pari nykäisyä jo muutenkin vähissä olevaa siimaa kelalta. Ihme ja kumma, kun veto loppui siiman löystyessä, lohi pysäytti syöksynsä jääden kosken niskan monttuun jurottamaan. Kelasin siimasta varovasti löysiä pois samalla kävellen alaspäin rantakivillä. Lopulta pääsin suurinpiirtein lohen kohdalle jokea ja mietin, että miten sen nyt saisi liikkeelle ja mielellään ylöspäin, jotta se väsyttäisi itsensä?

Taas muistui mieleen vanha kikka. Lähdin varovasti vetämään kalaa liikkeelle ottaen askeleen taaksepäin. Mutta juuri mitään ei tapahtunut, siima vain venyi ja vapa taipui lisää. Käänsin vavan kärkeä hiukan alaspäin ja otin toisen pienen askeleen poispäin kalasta. Ei vieläkään liikettä, siima vain sinkui entisestään. Nyt en enää enempää uskaltanut vetää, koska pelkäsin perukkeen katkeavan. Yritin vielä varovasti pumpata vavalla ylöspäin, mutta ei vaikutusta. Aloin miettiä, että lohi saattaisi hyvinkin jurottaa montussa niin kauan, että minä vanhenisin pystyyn, tai kuolisin nälkään. Oli pakko keksiä jotain. Vaihdoin vavan vasempaan käteen ja otin rannalta nyrkin kokoisen kiven käteeni tarkoituksenani heittää se hiukan lohen alapuolelle. Heitin kiven, mutta se lipsahti hiukan ylemmäksi kuin olin tarkoittanut ja säikähdin osuvani siimaan. Kiven lento jokeen tuntui uskomattoman pitkältä. Se lensi kuin hidastettuna, samalla tavalla kuin jäinen lumipallo jonka heität kaveria kohti tarkoittamatta osumaa, mutta tajuat sen sittenkin osuvan. Lopulta kivi kuitenkin molskahti veteen osumatta siimaan. Temppu toimi! Nyt loheen tuli taas liikettä. Se lähti valtavalla vauhdilla ylävirtaan. Kela ulisi, kun siimaa suorastaan
syöksyi ulos rullalta. Minulle tuli kiire lisätä jarrun tehoa kämmenellä. Lohen syöksystä tulisi pitkä, niin virkeästi se lähti liikkeelle. Kämmen kuumana jarruttamisesta laukoin nilkat muljuten lohen perässä ylävirtaan. Lohen voima oli valtava. Aloin vahvasti epäillä mahdollisuuksiani tämän kamppailun voittoon.

Tällä kertaa Lohi syöksyi pari sataa metiä ylävirtaan aivan siellä olevan kosken alle. Minä seurasin lohen perässä pysähtyen aivan sen kohdalle. Kosken alla oli reilu parikymmentä metriä pitkä leveämpi ja syvempi kohta joessa. Mietin, että tässä lohella olisi tilaa tempoa ja syöksyillä. Nyt se kuitenkin jurotti kosken alla olevan ison kiven alla. Tunsin miten siima hankasi kiveen. Nyt olisi kala saatava taas liikkeelle, ennenkuin se hankaa siiman poikki. Kokeilin uudestaan vetämistemppua, joka ei aikaisemmin ollut toiminut. Nyt se kuitenkin auttoi. Parin varovaisen taka-askeleen jälkeen kala lähti taas uimaan. Nyt tunsin, että sen vauhti oli jo vähän rauhoittunut. Alkoiko lohi jo näyttää väsymisen merkkejä? Toivottavasti, sillä minä itse aloin jo tuntea uupuvani. Jalat olivat jännityksestä jo aivan hyytelöä ja oikean käden hauis alkoi antaa kramppaamisen merkkejä. Selkä ja hartiat olivat myös kuin tulessa.

Nyt lohi tempoi tässä pienessä lompolossa edestakaisin. Välillä sain vedettyä sitä hiukan lähemmäksi, ja välillä se taas syöksyi kauemmaksi, milloin alavirtaan, milloin suoraan vastarantaa kohti, milloin hiukan ylöspäin. Taistelu tuntui jatkuvan loputtomiin. En enää osannut arvioida kuinka kauan aikaa oli kulunut tässä lohen väsytyksessä, mutta tuntui kuin olisin työstänyt sitä tuntikausia. Pikkuhiljaa kuitenkin lohen syöksyt alkoivat lyhentyä ja hidastua. Lopulta yhden syöksyn päätteeksi se pyörähti hetkeksi kyljelleen. Jes! Nyt alkoi taas optimismi voittaa alaa mielessäni, ja aloin uskoa mahdollisuuksiini kalan voittamiseen. Mutta samalla tajuntaani iskeytyi epätoivoa aiheuttava fakta. Minulla ei ollut mukana kunnon iskukoukkua, vaan ainoastaan onnettoman pieni "tennismaila"-haavi! Minun olisi pakko yrittää saada lohi ylös käsin nostamalla. Tosin ennen sitä se pitäisi saada väsytettyä nostokuntoon.

Väsytystaistelu jatkui samassa lompolossa ja lopulta käytyään vielä kerran hetken juromassa pohjassa, lohi nousi pintaan kyljelleen. Nyt se alkoi olla jo todella väsynyt. Seisoin vedessä nyt noin puolisäären syvyydessä. Sain vedettyä lohen vavan mitan päähän itsestäni, sen hetkellisistä maitohappojen hidastamista mulautuksista huolimatta, ja aloin kääntää vapaa sivulle saadakseni lohen lähemmäksi. Vapa oli jo reilusti sivulla ja jättilohi ulottuvillani. Kumarruin tarttuakseni sitä pyrstöstä. Silloin kuitenkin lohi oli saanut hiukan voimiaan takaisin ja se päätti lähteä vielä yhteen syöksyyn. Pari voimakasta pyrstön iskua, ja raks. Pahassa kulmassa ollut vapa katkesi, kun hapoilla oleva käteni ei ehtimyt riittävän nopeasti reagoida lohen äkkinäiseen ampaisuun.Tsing, perukesiima katkesi seuraavalla lohen potkulla. Istahdin niille sijoilleni jokeen noituen huonoa tuuriani. Olo oli jotenkin tyhjä. Epätodellinen. Hetken aikaa korvissa vain suhisi, adrenaliinin nostattaman verenpaineen vaikutuksesta. Silmät kostuivat harmituksesta. Havahduin, ei kai kukaan ollut näkemässä? Nopea vilkaisu ympärille, ei ketään, ja silmien kuivaaminen. Nousin vaivalloisesti vedestä uupuneille jaloilleni, jotka jälleen tärisivät, lauenneen jännityksen ja uupumuksen seurauksena. Tunsin vilunväristyksiäkin. Oikea käteni oikeni tuskaisesti naristen oltuaan pitkään koukussa pidellen vapaa pystyssä lohen tempoessa. Lähdin laahustamaan hitaasti rantaa kohti, lakki kallellaan, murheellisen näköistä perhovavan raatoa perässä laahaten.

Istuin rantakivelle miettimään tapahtunutta. Nyt elimistö alkoi jo palautua normaaliin olotilaan, suhina korvissakin oli lakannut. Kuulin miten linnut lauleskelivat, ja tunsin lapin aamuöisen auringon lämmön kasvoillani. Katselin ympäröivien tuntureiden kauniita muotoja. Käänsin katseeni pienehköön lohijokeen, joka niin katkeran suloisesti oli minua huijannut. Vesi virtasi hiljalleen suvannossa, joka näytti nyt rauhan tyyssijalta, vaikka äsken siinä vielä käytiin raivokasta taistelua elämästä ja kuolemasta. Tunsin todella eläväni! Hymy levisi kasvoilleni liikutuksen kyyneleen pusertuessa silmään. Kiitin puoliääneen jokea tästä elämyksestä ja lähdin leiriin paljon rikkaampana kuin sieltä poistuessani.

Going to Concerts in the Bay Area

In past few weeks I saw two big tours in Mountain View Shoreline Amphitheater. The place itself is quite nice for concerts. And what I love about US is that you can have your beer wherever you go in the concert area (the same goes with sports events). In Finland there are dedicated areas for drinking in both music and sports events.

The two concerts I saw were Ozzfest and Projekt Revolution Tour. I had lawn tickets for both of those concerts as I was late in getting the tickets, better seats were already gone. I must say that in the future I have to consider twice before going to concert to the Amphitheater if I don't get a good seat. The lawn is so far away from the stage that it's difficult to see much anything, especially as the lawn is not steep enough to see over other people. And the volume of the music up there is also quite low.

In comparing these two events I have to say Ozzfest was better. Although I preferred the bands in Proj Rev Tour over the one's in Ozzfest, the atmosphere was far better in Ozzfest...people were more involved. I think this was partly due to the fact that in Ozzfest the volume of the music was at least a bit louder up in the lawn. But then comparing these two events to any major Rock festival in Finland I was amazed on how small video screens these guys had. I mean they were the size of a stamp! There would've been room for screens at least three times the size of the one's used.

I shot some video from the concerts. Here are the best shots of the main acts and organizers of those two tours.
Linkin Park:


Ozzy Osbourne: