Snowmobiling in Riksgränsen

I was on a snowmobiling club's trip to Riksgränsen, Sweden last week. And I have to say WOW! It was simply amazing. The fells there are something else compared to the low one's in Finland and you're allowed to drive anywhere, no need to stay on dedicated snowmobiling trails. This means you get to do hill-climbing on untouched snow.

This time there was a lot of snow and it was packed hard with only 5-10 cm of loose snow on top of it. This meant you could basically drive anywhere climbing unbelievably steep and high hills. And there wasn't much of a risk to hit a stone hidden under the snow.

We drove to Riksgränsen on Thursday and arrived at around 10 pm local time. Kari's Ford Excursion did a good job towing all our five sleds on the trailer, no problem there. Only small hick-up was when we started the trip back and the break of one of the trailer's wheels was dragging. After a few kilometers we stopped to check if everything was ok and saw smoke coming from the breaks. A little knocking on the bolts released the break and snow on the rim cooled it down so we were able to continue.

We stayed at Katterjåkk in a new apartment hotel that was opened last year. Another one of the two apartments we had had a sauna so it was ok. The apartments were specified to be for 2+2 but really 3 is the max number of grown ups for one room. Based on the number of sleds on the parking area there were more than twenty other snowmobilers also staying in the Katterjåkk.

But back to the snowmobiling. First day the weather was just great, sun shining all the time. Somehow we ended up driving our sleds to Abisko which made absolutely no sense at all as there was no snow left there. And we even knew it as we saw it the day before when we drove by it in a car. One of the sleds, Pekka's Yamaha Phazer almost died there as the cooling fluid started to boil and and there was a problem with a broken slide runner that ripped the track. Also Kari's Polaris had cooling problems when there was only ice or very icy snow. Anyway after a lunch in a restaurant in Abisko we headed back to fells except Pekka who's Yamaha was broken. In the end Pekka was able to fix it into such a condition that he was able to drive back to Katterjåkk in Riksgränsen on the ice of the lake Torneträsk.

The rest of us drove to Unna Allakas and were planning to drive to see Kebnekaise as against our original thoughts we had been told that it is allowed to drive there if you stay on the trail. Well it was not allowed and we were told so and we had to ditch that plan. Then we ended up spending the rest of the day moving back towards Katterjåkk climbing up nice hills we saw along the trail. The second day started also well as the weather was ok. We headed to northern side of Riksgränsen and basically did hill climbing all the day until early afternoon when we went to Katterjåkk for a lunch and a short break. After the break the weather was turning worse with clouds covering the sky and after an hour of driving it started to snow lightly. After about 2 hours of driving the it started storming and visibility was so lousy we had to quickly head back to Katterjåkk.

As the trip takes about 9 hours from Riksgränsen to Oulu, we didn't do any snopwmobiling on Sunday but just drove back to Oulu. On the way back it was agreed that we will be back to Riksgränsen next year the same time. The only exception to this year will be that we'll leave there already 5 AM on Thursday so we get to drive snowmobiles a little already that evening.

Miksi suomalainen urheilija kämmää?

Vancouverin talviolympialaisten päättymisestä on jo kohta viikko kulunut ja olen ehtinyt Suomen menestystä, tai paremminkin menestymättömyyttä sulatella. Sulattelu alkaa pikkuhiljaa tuottaa tuloksena kaksitasoisen analyysin syistä siihen miksi suomalainen urheilija harvoin onnistuu ylittämään itsensä kauden päätapahtumassa ja tavallista useammin jää jopa oman normaalitasonsa alapuolelle, ja mikä tärkeintä ei usein edes pysty maksimaaliesti koskaan saavuttamaan lahjojensa edellyttämää tasoa.

Pitkällisen syvällisen analysoinnin ja taustoihin perehtymisen jälkeen olen siis tullut siihen tulokseen, että suomalainen urheilija kämmää, koska
1) kotimaassa yltää staran statukseen pelkällä kansallisella menestyksellä
2) suomalaiset lajiliittojen sekä olympiakomitean johtajat ovat epäonnistuneet

Otetaanpa tuosta ensimmäisestä syystä esimerkki. Suomalainen pikajuoksija Markus Pöyhönen oli iso stara Suomessa vaikka ei koskaan yltänyt oikeastaan minkäänlaiseen kansainväliseen menestykseen. Ja kaverin nimellä voi vieläkin myydä lehtiä vaikka ura on jo jäänyt taakse ja aktiiviajan suurimmat saavutukset olivat muutama SM-mitali ja Ruotsi-maaottelussa kuuden parhaan joukkoon sijoittuminen.

Suomessa siis pääsee suhteettoman suureen suosioon jo sillä, että pärjää kansallisella tasolla. Ja Suomen pienuudesta johtuen kilpailu on pientä ja kohtuullisen helpolla voi sopivaan aikaan sopivassa lajissa yltää Suomen mestaruuksiin. Kun sitten media alkaa saman tien elätellä epärealistisia ennenaikaisia odotuksia arvokisamenestyksestä, alkaa urheilija helposti leijua ja kuvitella, että nyt sitä ollaan jo maailman huippuja. Leijuminen johtaa tekemisen tason laskuun, kun eihän enää tarvi ponnistella, kun kerta huipulla jo ollaan. Loogista, eikö?

Lääkkeenä tähän ensimmäiseen ongelmaan tarjoaisin medialta kriittisempää otetta kirjoitteluun ja kansalta kovempia vaatimuksia urheilijoiden kansainväliselle menestykselle ennen jalustalle nostamista.

Lajiliittojen ja Olympiakomitean tärkein tehtävä on huolehtia riittävästä rahoituksesta jotta harjoitteluolosuhteet ja kaikki tarvittavat tukifunktiot urheiljoille ovat parhaassa mahdollisessa kunnossa siten, ettei anneta tasoitusta muiden maiden urheilijoille. Tässä tehtävässä epäonnistutaan vuodesta ja olympiadista toiseen. Ja mikä hassuinta, urheilujohtajat tykkäävät käyttää resurssien puutteellisuutta selityksenä huonoon menestykseen vaikka juuri siitä huolehtiminen olisi heidän tärkein tehtävä. Ja epäonnistumista ei missään vaiheessa tunnusteta eikä osata tehdä oikeaa johtopäätöstä. Ja tämä oikea johtopäätös olisi irtisanoutuminen. Mutta tämähän on suomessa toki monilla muillakin aloilla tunnettu ilmiö, irtisanoutuminen on pois laskuista vaikka miten pahasti olisi tyritty. Häpeämätöntä touhua.

Yksi selitys mitä usein tarjotaan jos Suomi on menestynyt heikosti jossain kisassa on, että toiset käyttää dopingia. Tämä väite on varmasti puolittain totta sillä on olemassa maita joissa dopingin käyttö on paljon järjestelmällisempää kuin Suomessa. Mutta kokonaisuutena en usko tämän olevan mikään suuri tekijä taustalla, sillä kyllä Suomessakin osataan...valitettavasti.

Oikeastaan root cause molempien edellä tarjoamieni syiden taustalla on koko Suomalaisen yhteiskunnan nössöytyminen. Ei uskalleta vaatia mitään sen enempää muilta kuin itseltäkään. Kun ei muilta vaadita mitään, kuten urheilijoilta kansainvälistä menestystä ennen fanituksella palkitsemista, ei myöskään tarvitse itse hävetä omaa epäonnistumistaan. Lopputulos on, että epäonnistuminen on ihan ok. Phuh...sainpas tämänkin sydämmeltäni. Nyt voin taas keskittyä tekemään työtäni ja ehkä näin saan sen suoritettua kiitettävällä tavalla. Jos en, niin syytän olosuhteita ja pomoa ja vaadin lisää palkkaa.

Ahtaajien lakko...wtf

Ihan pakko on avautua täällä, kun ottaa päähän niin ankarasti tuo ahtaajin lakko. En ymmärrä miten tällaisessa taloudellisessa tilanteessa kuin koko maapallo nyt makaa voi mikään ammattiryhmä katsoa oikeudekseen ajaa omia etuja lakkoilemalla. Arviot vientitappioiden summasta lakkopäivää kohden pyörivät 100 M €:n tietämillä. Tähän ei vielä sisälly tulevaisuudessa menetettävä myynti johtuen siitä, että asiakkaat vaihtavat toimittajaa suomalaisten ytitysten toimitusvaikeuksien vuoksi.

Kauppalehdessä julkaistuun Iiro Viinasen haastatteluun on tässä tilanteessa helppo yhtyä. Mistä löytyisi voimia jotka saisivat nämä vastuuttomasti toimivat AY-johtajat kuriin? Ja miten heitä seuraaville lampaille saataisiin omaa ajattelukykyä?

Uutisten mukaan valtakunnan neuvottelija totesi viime yönä, ettei mitään edellytyksiä sopuun ole, eikä näin ollen edes jättänyt sopimusehdotusta. Ilmeisesti eniten hiertää AKT:n vaatimus ahtaajille maksettavista erorahoista irtisanomistilanteessa. Vaatimus on aivan pöyristyttävä, eikä tuollaiseen missään tapauksessa voi suostua. Tietysti kyseessä voi olla neuvottelutaktiikka ja tuo vaatimus vedetään hyvän tahdon eleenä pois parin päivän lakkoilun jälkeen, jotta saadaan muut pienemmät vaatimukset läpi. Uskomatonta pelleilyä.

Party plans

Enpä ole pitkään aikaa kerennyt tänne mitään kirjoitelemaan. Twitter- ja Facebook- älyttömyydet ovat saaneet riittää tyydyttämään avautumisen tarpeeni. Mutta nyt ajattelin kuitenkin jotain tarinoida, kun ei vielä uneta ja koko muu perhe on jo unten mailla.

Joulukuussa on tideoosa parit mukavat bileet. Ensin on 4. päivä firman pikkujoulut. Odotan innolla etenkin etkoja ja jatkoja. Etkoilla on tarkoitus mennä porukalla Gloriaan lauleskelemaan karaokea. Laululistaa on töissä mietitty porukalla. Ehkäpä Easyn ja Kissanaisen voisi kiekaista. Toiset bileet onkin sitten paljon merkityksellisemmät. Vaimokulta väittelee tohtoriksi 11. päivä ja sitähän tietysti karonkassa ja karonkan jatkoilla juhlitaan. Saa nähdä kuinka suureksi osallistujamäärä nousee. Juhlapaikkana on Aleksanterin Sali. Menu on jo päätetty ja DJ ääni- ja valolaitteineen tilattu. Boolin ainekset pitäisi vielä päättää ja tietysti käydä ne ja muutkin juomat hankkimassa.

Olen syksystä asti Vihantilaisten esimerkin inspiroimana pohdiskellut, josko alkaisin järjestelmään Utsjoelle siellä 80-luvun lopulla nuoruuttaan viettäneiden kokoontumista. Lähinnä ajattelin ikäluokkaa 71-75 syntyneet. Toisena vaihtoehtona pohdin myös rajaamista 90-94 lukiosta valmistuneisiin. Vähän tuota haarukkaa nuoremmat jo toissakesänä järjestivät omat bileensä ja kuuluu olleen ihan onnistuneet juhlat. Myös noin kymmenen vuotta nuorempi polvi näkyy Facebookissa yrittävän viritellä jotain vastaavaa. Mutta ehkä meidän pitäisi kuitenkin nuoremmille näyttää, miten ne juhlat oikeasti järjestetään (tähän tulisi hymiö, mutta kun ne ei kuulu tällaiseen vakavasti otettavaan tekstiin, niin enpä sitten laita).

Täytyisi saada muutama ihminen innostumaan asiasta joiden kanssa bileitä voisi alkaa yhdessä järjestelemään. Kuinkahan tuo tapahtuma saisi kannatusta ja keräisi osallistujia? Jätetäänpä vielä hautumaan, mutta varmaan tähän teemaan vielä palaan.

Spotify on steroids?

I hate it that I have to use Win Media Player or iTunes to play the tracks that are not available on Spotify but that I have on my hard disc. Couldn't Spotify change the player so it could access the local music library as well. I would do it so that when you search for something to listen to it would first check the local library and if it's not there only then use their library. As a user experience this would be great, one stop shop for all the music. Still they could provide the editorial content ie. the biography of the bands/artists they don't have in their catalogues.

This way it wouldn't cost them that much to provide the service as currently people are using Spotify also to listen to tracks they already have on their hard discs. Avoiding the cost associated would make sense.

But then again, from the user experience point of view this is not needed if Spotify someday plans to have pretty much all the music in the world in their catalogue. :)

Roberta from Spotify

I've been using Spotify now for quite some time and I like it more now than when I first wrote about it. Perhaps 70% of my music listening is now on Spotify. If I don't take into account music I listen to from the radio in car, then the percentage probably is close to 90%.
I even use it to listen to music that I have already on the hard drive. But why is it like that, why do I use it so much? It's the user experience, the UI is very nice, there is no lag, and the editorial content is vey good. When you add to that the huge music collection, there you have it, an offer you can't turn down.

But I still must bitch about the scrobbling. It just won't work on all the computers I'm using and I really want to have my music listening history on Last.fm. And where's the S60 client that they demoed already some weeks ago?

I read earlier today that Spotify is facing serious financial challenges and that within a year they would need to shut down. This is unless they manage to lure more paying premium customers as the ad based model doesn't bring in enough money. This would be fortunate but still I won't pay for the premium account as I can live with the ads and can even live without Spotify. Besides I want to hear the lovely voice of "Roberta from Spotify" every now and then.
So Spotify, if you want to get more premium users you should get a less nice voice with less likeable face behind it to read your premium account ads. :-)

Floorball season opener

Went to the season opener game of OLS in Finnish Floorball championship league. It was my first time ever to see this game live on this level. It's pretty damn fast and very good entertainment. I sat on the first row so I was really close to the action. I totally recommend this to anybody who enjoys watching a fast team sport. The game is pretty physical also nowadays. I'm sure I'm going to see quite many of these games this season as I have free entrance as a co-coach of my son's F junior team.