Kelkkakauden avaus, Juustola - Syöte - Juustola

Tuli sitten kelkkakausi avattua eilen Pudasjärven maisemissa. Kaverin kanssa pakattiin aamulla kelkat Oulussa kärryn kyytiin ja nykäistiin ne Juustolan pihaan. Siitä sitten rykäistiin kelkoilla Syötekeskukseen ja takaisin. Aika rankka lenkki kauden aloitukseksi, kun matkaa tuli reilu 200 km ja koko matka aika patikkoa. Iijoki oli aika pahasti vesillä, joten päätettiin kiertää sillan kautta sen yli. Lunta saisi olla tuollakin reitillä reilut parikymmentä senttiä enemmän, että alkais ojat täyttyä. Syötteen ympäristössä kyllä lunta on jo ihan riittävästi, mutta siellä taas patikko oli ihan järkyttävää. Liikennettä on ollut paljon ja lanauksen tarpeessa reitti todella olisi. Minä hyydyin menomatkalla patikkoon niin, että viimeiset kolme kilometriä ennen kelkkojen ja kuskien tankkausta ja takaisin kääntymistä ajelin siinä turistipatikossa ihan turistivauhtia. Ei vaan jaksanu enää edes puristaa kaasua niin, että olis kelkka kulkenu nätisti patilta toiselle. Kaveri kyllä jaksoi paremmin.
Ainoa varsinainen vastoinkäyminen menomatkalla oli, kun minun takalaukku oli auennut ja yli puolet kamasta oli levinnyt jonnekin välille. Osittain tästä johtui myös hyytyminen patikkoon, kun ei ollut nestettä juotavaksi.
Kun sai sitten kahvilassa vähän lepäiltyä ja ravittua itseään, oli patikko paremmin ajettavissa ja se sujui hiukan joutuisammin, vaikka ei vieläkään jaksanut koko ajan pitää vauhtia, vaan aina välillä piti vähän hengähtää. Paluumatkan iloinen yllätys oli, kun Pudasjäven Nesteellä kyseltiin, että oliko meiltä tippunut reitille kamaa. Joku rehellinen ja avulias moottorikelkkailija oli kerännyt kamat reitin varrelta ja jättänyt ne Nesteelle. Mahtavaa, minulla yli 20 vuotta ollut leuku oli pelastettu ja takaisin onnellisella omistajallaan :)
Tämän reitin pahimmat ojat ovat Juustolan ja Kuusamontien ylityksen välillä. Täräytin paluumatkalla pariin ojaan sen verran reilusti, että kroonisesti kipeä oikea ranne rusahteli ja niskan fasettinivelten jumit taisi paukahdella. Kaasuvipukin kääntyi sen verran hankalaan asentoon, molemmilla kerroilla, että piti sitä väännellä takaisin. Kaveri sitten ajoi parisen kilometriä ennen Juustolaa yhden mutkan leveäksi ja otti hiukan kontakti puuhun. Kelkka kellahti siitä kyljelleen, mutta kumma kyllä vaikutti siltä, ettei isompaa vahinkoa tullut. Suksi saattoi vähän vääntyä, mutta ainekset tilanteessa oli kyllä pahempaankin vahinkoon. Noh, jokatapauksessa tärkeintä on ettei kaverille käynyt mitenkään.
Oli kyllä hyvä reissu ja kelkkailu maistui taas herkulta pitkän odottelun jälkeen. Nyt kyllä tuntee lihaksissa, että olisi kyllä puolet lyhyempikin matka riittänyt näin kauden avaukseen.